Yleisimmät työskentelytekniikat: dreijaus

Keramiikka mahdollistaa monien eri työskentelytekniikoiden käytön. Yleisimpiä tekniikoita ovat nipistely, levy- ja makkaratekniikka sekä dreijaus. Tässä blogipostauksessa syvennymme dreijauksen eri vaiheisiin.

Dreijaus on työskentelytekniikoista vaativin, mutta dreijaamalla on mahdollista tehdä upeita, symmetrisiä esineitä, kuten kulhoja, lautasia ja maljakoita. Dreijauksen aikana on tärkeää välttää äkkinäisiä liikkeitä, sillä jokainen liike näkyy savessa, ja maltillinen lähestymistapa auttaa säilyttämään halutun muodon ja symmetrian. Dreijan pyörimisnopeutta säädellään polkimella.

Valmistelut ennen aloittamista

Ensimmäisenä kannattaa pukea essu päälleen, sillä dreijaaminen on melko sotkuista puuhaa. Dreijalevy pyyhitään nihkeällä liinalla tai sienellä, jotta savi saadaan tarttumaan levyn pintaan. Savesta muotoillaan pallo ja se isketään napakasti dreijalevyn päälle, mahdollisimman keskelle.

Keskittäminen

Ota hyvä asento ja pidä kädet tiukasti vasten reisiä tai kylkiä, niin että kädet eivät lähde dreijan liikkeeseen mukaan. Dreija saa pyöriä aluksi nopeimmalla mahdollisella vauhdilla ja työn päälle lisätään vettä usein, että savi ei pääse kuivumaan ja tarttumaan käsiin.

Itse dreijaus aloitetaan saven keskittämisellä. Savi keskitetään nostamalla ensin savea kämmenien välissä kartioksi ja sen jälkeen painamalla savi alas liikuttaen sitä samalla keskelle. Savea laskiessa toinen käsi painaa savea alaspäin kartion päältä ja toinen käsi ohjaa savea sivusta keskelle.

Keskittämisessä on hyvä edetä rauhallisesti. Samoja liikkeitä tehdään niin kauan, kunnes savi on saatu täysin keskelle. Keskittäminen on dreijaamisen hankalin osuus. Jos savea ei ole keskitetty, esineen seinämistä ei saada tasapaksuja ja -korkuisia, joten esine todennäköisesti epäonnistuu.

Pohjan avaaminen

Onnistuneen keskittämisen jälkeen voidaan edetä seuraavaan vaiheeseen, jossa työstetään saven keskelle reikä ja avataan työhön pohja. Tässä vaiheessa dreijan vauhtia voi hieman hidastaa. Keskikohta etsitään laittamalla etusormi saven päälle, jolloin sormi hakeutuu automaattisesti keskikohtaan. Etusormea lähdetään varovasti painamaan keskikohdasta alaspäin. Toisella kädellä tuetaan sormea. Reikää painaessa tulee ottaa huomioon dreijattavan esineen pohjan paksuus. Liian ohut pohja on hauras ja rikkoutuu esinettä irrottaessa dreijalta. Liian paksu pohja taas tekee esineestä kömpelön ja raskaan. Sopiva pohjan paksuus on noin 0,5 cm-1,5 cm.

Tämän jälkeen pohjaa aletaan avaamaan. Avaaminen tehdään työntämällä peukalolla sivulle, jotta tehty reikä suurenee ja pohja alkaa muodostua. Pohjaa avataan halutun kokoiseksi, riippuen tekeillä olevasta esineestä.

Seinämien nosto

Seuraavaksi aloitetaan seinämien nostaminen. Tässä vaiheessa on tärkeää muistaa käsien asento. Peukalot ovat yhdessä ja muut sormet hieman kuppimaisesti tiiviisti yhdessä. Esineen ulkopuolella olevan käden sormet ovat hieman toisen käden sormia alempana. Seiniä nostetaan niin, että molempien käsien sormet työntävät toisiaan vastaan samalla kun käsiä nostetaan pystysuorasti ylöspäin. Nosto voidaan toistaa niin monta kertaa, kunnes seinämät ovat sopivan paksuiset tai työ halutun korkuinen.

Viimeistely ja yksityiskohdat

Kun saviesineeseen on saatu haluttu muoto dreijaamalla, sen pintaa voidaan viimeistellä sienen ja seenan avulla. Esineen alaosasta siistitään myös ylimääräiset savet pois esimerkiksi seenan, sorvausraudan tai puisen veitsen avulla.

Esine irrotetaan dreijalevyn päältä niin, että levylle laitetaan vettä ja esineen alta, dreijalevyn pintaa pitkin vedetään leikkauslanka. Näin esineen alle menee vettä ja se saadaan liu`utettua pois levyn päältä. Esine siirretään kuivumaan. Kun dreijattu esine on nahkakuiva eli puolikuiva, se voidaan laittaa vielä uudelleen dreijalle ja muotoilla sekä viimeistellä sorvaamalla.