Tuomaksen astiastoprojekti: aloittelijakin osaa!

Tässä blogikirjoituksessa pääset tutustumaan aloittelijan matkaan keramiikkaharrastuksen parissa. Blogin on kirjoittanut Tuomas Laine, yksi Mudhouse-keramiikkastudion kolmesta perustajasta. Tämä artikkeli on omistettu kaikille uuden harrastuksen jännittäjille.

Taklataan ensin alta pois tärkeä kysymys: miten muka Mudhouse-studion perustaja voi olla aloittelija?

Totta tosiaan, perustin keramiikkastudion ilman minkäänlaista keramiikka-alan kokemusta. Viimeinen savityöni ennen omaa keramiikkastudiota oli yläasteella valmistettu tuhkakuppi. Punasavesta valmistetun möhkäleen keskustaa koristi RIP-tekstillä täydennetty risti. Teos toimi muistaakseni ovistopparina ensiasunnossani.

Viime vuodet olen toiminut maailmalla markkinointi- ja sisällöntuotantoalan yrittäjänä. Palatessani seitsemän vuoden ulkomailla asumisen jälkeen Suomeen, tarjoiltiin idea Mudhouse-studiosta yhtiökumppaneideni (rakkaiden ystävieni) Helenan ja Viljamin toimesta kuin kultatarjottimella. Loppu on historiaa.

Rakkaus lajiin syttyi alkeiskurssimme kenraalinharjoituksessa ohjaajiemme Eevan ja Ritan erinomaisessa ohjauksessa. Taitoja on kerrytetty nyt parin kuukauden ajan. En olisi ikinä uskonut, miten juuri tämä harrastus veisi mukanaan!

Projektina 18-osainen astiasto omaan kotiin

Kuten mainittua, aikaisempaa kokemusta keramiikan tekemisestä minulla ei ole. Ennen itsenäistä työskentelyä kävin Mudhousen alkeiskurssin päästäkseni kärryille perusteista.

Alkeiskurssilla käydään läpi kaikki yleisimmät käsinrakennustekniikat ja liitosten tekeminen. Näiden taitojen hallitseminen on säästänyt monelta päänsäryltä. Suosittelen alkeiskurssin käymistä vastaavassa tilanteessa oleville.

Kurssin käytyäni oli aika pohtia, mikä olisi ensimmäinen oma projektini studiolla. Aloittelijana en osannut hahmottaa, miten suuritöistä mikäkin olisi (onneksi), joten päätin lähteä liikkeelle 18-osaisesta astiastosta. Pakettiin kuuluisi kuusi isoa lautasta, kuusi kulhoa ja kuusi mukia.

Lasitettuna keramiikka kestää konepesua, eli itsetehty astiasto palvelee arjessa siinä missä kaupasta ostettu - näistä maistuvat mustikkapiirakka ja mikä tahansa muu herkku.

Itselleni mieluisin tekniikkavaihtoehto oli levytekniikka. Astiastoa lähdettäisiin toteuttamaan tällä tekniikalla studion valmiita muotteja hyödyntäen.

Levytekniikalla astioista saa sileitä, suoria ja identtisiä, joskin poltoissa astiat vielä elävät ottaen oman persoonallisen muotonsa.

Uskallanko, osaanko ja mitä mä nyt teen?

Savilaadun valitseminen oli kohdallani helppoa. Astiasto tulee käyttöön kotiini, missä sisustuksen päävärit ovat musta ja tummanvihreä. Näillä väreillä mentäisiin siis myös astiastossa.

Keramiikan tekemisessä hauskaa on, että lasituspolton myötä esineet muuttuvat varsin erinäköisiksi kuin ennen polttoa. Alapuolen kuvasta näet kulhojen tämän hetkisen värin ja etualan mallikappale havainnollistaa lopullista väritystä. Tällä hetkellä astiasto on väriltään harmaa ja vaaleanvihreä, viimeisen polton myötä lopputuloksen pitäisi olla musta ja oliivinvihreä.

Kaikista vaikeinta projektissa oli aloittaminen! Olen liikkeissäni varsin nopea, mutta silti oli vaikeuksia hahmottaa miten ja mistä lähtisin liikkeelle. Päätin aloittaa kulhoista. Uskoin niiden olevan projektin helpoin osuus ja tämä paljastui todeksi. Kulhot valmistetaan kaulimalla tasainen levy, joka levitetään studiolta löytyvän kipsimuotin päälle. Ylimääräinen savi leikataan reunoilta pois ja kappas, kulho on saanut muotonsa!

Studiolta löytyy huima määrä erilaisia työkaluja ja ensimmäisillä kerroilla työpisteelleni kerääntyi paljon eri välineitä. Pian huomasin, että muutamalla vakiotyökalulla pärjää. Tätä nykyä pari seenaa, veitsi ja sieni piisaavat pitkälle.

Alun jännityksestä päästyäni projekti on edistynyt jopa hämmästyttävän helposti. Apua studion ohjaajilta olen kysynyt usein, pääasiassa töiden kuivattamiseen ja koristeluun liittyen. On ihanaa kun apua on saatavilla, mutta ohjeita ei olla väkisin tyrkyttämässä. Tykkään mokailla ja kiroilla kaikessa rauhassa!

Kaikissa astioissa toistuu sama teema värityksen puolesta. Vihreä väri tulee oliivinvihreästä engobe-väristä, eli värjätystä savilietteestä. Engobea voidaan maalata kostean työn päälle siveltimellä maalin tavoin. Väriä työhön saa myös värillisen lasitteen avulla, mutta tässä projektissa aion käyttää kirkasta lasitetta.

Prosessi ottaa ja antaa

Keramiikan tekeminen vaatii paljon aikaa ja kärsivällisyyttä. Oikoa ei voi, mikä on ollut kaltaiselleni sinkoilijalle mahtavaa vaihtelua. Uskon keramiikan iskeneen halon lailla juuri tästä syystä: hidastempoinen luova tekeminen on täydellistä vastapainoa hektiselle arjelle.

Olen huomannut keramiikan tekemisen olevan jopa parempi keino tyhjentää päätä kuin salitreeni, toinen rakas harrastukseni. Saven muotoilu vaatii täydellisen huomioni. Pari tuntia hujahtaa hetkessä ajattelematta mitään muuta.

Keramiikkaa tehtäessä töiden on annettava kuivua huolella. Ensin työtä kuivatellaan raakapolttoa varten, mitä seuraa lasitus ja lisäksi lasituspoltto. Viikkoja kuluu useita, ennen kuin studion pöydälle nostettu savipaakku asetetaan valmiina astiana keittiön astiavitriiniin.

Matkalle on toki mahtunut muutamia vastoinkäymisiä. Yksi kulhoista sai (ei-toivotun) mosaiikkipinnan levittäessäni reilusti engobea liian kuivaan työhön. Mukeja tehdessäni kolhin yhden mukin käyttökelvottomaksi, ja näitä kuvia ottaessa isoista lautasista ensimmäinen halkesi.

Uusien astioiden tekeminen on ollut kuitenkin niin mukavaa, että menetykset eivät ole aiheuttaneet tunnereaktiota. Uusi savipaakku käsiin ja hommiin!

Vaatiiko keramiikan tekeminen aikaisempaa kokemusta?

Ei, keramiikan tekeminen ei vaadi aikaisempaa kokemusta. Omalla kohdallani puutteita on rutkasti muitakin: kokemuksen lisäksi epäilin minulta puuttuvan keskittymiskyky, luovuus sekä mielikuvitus. Silti sujuu!

Toisin sanoen tekeminen sopii kenelle tahansa. Inspiraatiosta tai uusista ideoista ei tarvitse murehtia, sillä keramiikkatöitä ei tuoteta liukuhihnalta. Ison projektin toteuttaminen vie helposti viikkoja ja tällä välin mieleen hiipii helposti jo pitkä lista uusista hankkeista.

Keramiikasta kiinnostuneille suosittelen alkeiskurssin käymistä meillä Mudhouse-studiolla. Savea työstettäessä toistuvat usein samat työvaiheet, jotka on hyvä olla hallussa heti ensimetreistä lähtien.

Toisaalta: ideoita, vinkkejä ja oppeja on netti pullollaan. Alalla on paljon supertaitavia tekijöitä, jotka ovat ammentaneet oppinsa itse. On tyystin itsestäsi kiinni, mikä toimintamalli sopii parhaiten.

Tampereen Mudhouse-studiolla on lähes joka päivä henkilökuntaa paikalla opastamassa ja ohjaamassa tarpeidesi mukaan. Studion jäsenistä suurin osa on kaltaisiani aloittelijoita, ja jäsenet jakavat vinkkejä mielellään myös keskenään!

Kokeile rohkeasti – savi ei pure

Suomessa on jo muutaman vuoden ajan ollut käynnissä huima keramiikkabuumi. Syitä tähän on useita, mutta etenkin YLE:n lähettämä Suuri keramiikkakisa lienee vahva osasyyllinen. Työväenopistojen kurssit ovat joka lukukaudella täynnä ja jonot voivat olla hurjia.

Oma kokemukseni keramiikan tekemisestä on niin positiivinen, että uskon buumin kasvattavan vain suosiotaan. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan – meillä Mudhouse-studiolla tai muualla!

Mikäli sinulta puuttuu kaveri ja jännität uuden harrastuksen aloittamista yksin, minut löytää studiolta useampana iltana viikossa ja seuraani ovat aina kaikki tervetulleita.

Ota seurantaan Instagramissa tuomaslainee sekä mudhouse.fi – palataan pian!